Onpa mukavaa kun taasen pääsee vähissä vaatteissa kiville. Olen ilmeisesti talven aikana tullut vahvemmaksi. Repäisin nimittäin tänään Pillihermannin lähtöotteiden jälkeisen oikean käden krimppiotteen irti. Toisaalta reitti hieman helpottui kun sen voi nyt tehdä yhdellä muuvilla vähemmän. Kai se silti 6Bee on.
Vahvempi eli ei, alkoi Vakiopainetta taas sen tuhannen kerran yriteltyä tuntua siltä, että Keuruun murikka saa vähäksi aikaa jäädä. Ei ole vuosien aikana kyseinen ongelma helpottunut lainkaan. Itseasiassa juurikin päinvastoin. Ei edes persaus noussut lähdöstä, kruksi kohdan hankaluudesta ei varmaan tarvitse edes mainita. Pidättäydyin vastaisuudessa siis suosiolla reilua greidiä helpommissa onkelmissa. Toisaalta positiivisesti jäi kaivelemaan haikkarin tapainen Unescon hänkin vasemmassa laidassa. Pari lisäpadia ja spottaaja niin ehkäpä mieli taasen halajais takaisin.
1 kommentti:
Moro!
Kato joku huutamaan kiven juureen niin alkaa reitit mennä. Tai sitten voi vaan kummastella porukalla.
Huomenna tiistaina Hutunkiin. Kun tuli toi lumisade. Tää viesti varmaan tavoittaa koska käyt päivittäin lukees kommentit?
Lähetä kommentti