Työnantaja tarjosi mahdollisuutta selvittää ikääntyvän kiipeilijän kunnon. Sitäpä ei malttanut allekirjoittanut vastustaa, vaan sarvista härkää ja niin pois päin...tai itseasiassa kuntopyörää. No mutta kuiteski.
ULOSTULEMA
Hapenottokyky laskenut 37% viimeksi mitatusta (1995), notkeutta kun rautakangella ja lihaskunto olematon. Olipa karu herätys todellisuuteen. Onnekseni omaan kolibrin aineenvaihdunnan, joten kilot ei viimeisen viidentoista vuoden aikana ole juurikaan lisääntyneet ja pitkälti tämän seikan ansiosta oleminen ei ole käynyt vallan sietämättömäksi.
KOOTUT SELVITYKSET
Mutta miten tähän on sitten päästy? Kuluvan vuosituhannen aikana ei juuri ole tullut harrastettua mitään aerobista liikuntamuotoa ja voi pojat kun moinen näkyy testin luvuissa. Kiipeilyä harrastavana ei syitä ole vaikea keksiä. Aika paljon olen laittanut syytä vaimon ja lapsien ilmaantumisen piikkiin, mutta eiköhän todellisuus kuitenkin ole notta oon vaan ollut perin saamaton ja laiska viimeiset vuodet.
KORJAAVAT TOIMENPITEET
Kukaan estä esim. menemästä pyörällä töihin, paitsi tietty oma mukavuudenhalu. Pikku juttuja, helppo korjata. Ei muuta kun niskasta kiinni ja liikkeelle, läski. Toimistolle tästä lähin siis pyörällä.
TODELLISUUS
Heti ensi viikolla..tai kun "sopiva" hetki koittaa. Ja mä mikään saamaton ole. Kesällä hankittu sormilauta on ollut jo melkit kuukauden varaston seinällä ja roikkumassa oon käynyt jo toisenkin kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti